Fides 6 - 12.5.2004


Pääkirjoitus - Uutisia - Artikkeleita ja dokumentteja

Pääkirjoitus

Opeteltavana ihmeellinen salaisuus

Kauan kaivattu liturgiadokumentti ilmestyi vihdoin. Sen sisältö ei vastannut villejä huhuja eikä toisaalta pettänyt tärkeimpiä odotuksia. Kirkon linja on selvä: liturgiaan, erityisesti pyhän messun viettoon, halutaan selvät rajat. Kysymys ei oikeastaan ole kielloista, vaan sen mieleen palauttamisesta, kuinka suuresta asiasta eukaristian vietossa on kysymys. Redemptionis Sacramentum –asiakirjan kerrotaan vahvistavan tätä hengellisen taustan tärkeyttä. Se ei sano vain, ettei niin tai näin saa toimia, vaan kertoo ennemminkin, miksi juuri tällä tietyllä tavalla tulee toimia.

Eukaristia on pelastuksen sakramentti sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen vuoksi on niin tärkeää, että tuon sakramentin vietto ja siihen osallistuminen saa osakseen mitä suurimman huomion. Sen vuoksi meistä jokaisen on välttämätöntä syventää ymmärrystään ja vahventaa uskoaan tuohon ihmeelliseen salaisuuteen, jossa Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen on todellisesti läsnä. Siihen salaisuuteen kulminoituu tavallaan koko elämämme. Älkäämme jääkö tässä välinpitämättömiksi. Ihmeelliset salaisuudet eivät nimittäin useinkaan ole ihmisten suosiossa. Me pyrimme helposti järkeistämään niitä, riisumaan niiden päältä sen, mitä emme ymmärrä. Mutta ”hyvä” tarkoitus ei aina ole hyväksi meille.

Vatikaani osoittaa liturgiaan kohdistamallaan huomiolla selvästi sen, ettei kirkon usko eukaristian suureen lahjaan ole kaupan. Nyt on tullut meidän, kirkon jäsenten aika näyttää, että olemme läksymme oppineet ja osaamme osallistua eukaristian ihmeellisen salaisuuden viettoon entistä syvällisemmällä tavalla, rukouksen ja rakkauden hengessä.

Helluntain uhrilahjarukous olkoon yhteinen rukouksemme:

Kaikkivaltias Jumala,
johdattakoon Pyhä Henki meidät
Kristuksen lupauksen mukaan
yhä syvemmälle tämän uhrin salaisuuteen
ja avatkoon meille tien sinun koko totuuteesi.
Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta.

Marko Tervaportti


Uutisia

Uusi liturgiadokumentti ilmestyi vihdoin

Paavin pyytämä asiakirja Redemptionis Sacramentum puuttuu “joihinkin seikkoihin, joita on noudatettava tai vältettävä pyhän eukaristian suhteen”.

Paavi Johannes Paavali II:n viimeisimmässä kiertokirjeessään Ecclesia de Eucharistia (Kirkko elää eukaristiasta) ilmoittama eukaristian vieton sääntöjä tarkentava asiakirja on vihdoin ilmestynyt. Viime vuoden kiirastorstaina julkaistussa kiertokirjeessään pyhä isä vahvisti, että hän on pyytänyt "Rooman kuurian eri virastoja valmistelemaan yksityiskohtaisemman, juridisiakin määräyksiä sisältävän dokumentin tästä aiheesta".

Paavin mukaan "[e]i voida sallia kenenkään vähättelevän meille uskotun salaisuuden arvoa: se on liian suuri, että kukaan voisi ottaa oikeuden kohdella sitä sen pyhän luonteen ja yleismaailmallisen ulottuvuuden sivuuttavan oman arvionsa mukaan".

Vatikaanin Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaation 23. huhtikuuta julkaisema asiakirja "Redemptionis Sacramentum" (Pelastuksen sakramentti) on 70-sivuinen dokumentti, jossa käsitellään "joitakin seikkoja, joita on noudatettava tai vältettävä pyhän eukaristian suhteen".

Liturgiakongregaation prefekti, kardinaali Francis Arinze kertoi lehdistötilaisuudessa, että kirkon on annettava selkeitä normeja, koska muuten jokainen pappi voisi viettää messun omalla tavallaan. Ohjeasiakirjan tarkoituksena on estää väärinkäytöksiä, joita tapahtuu ja jotka joskus jopa "uhkaavat koko sakramentin pätevyyttä".

Varsinaisesti ohjeisto ei anna uusia säädöksiä, vaan vain täsmentää jo olemassaolevia määräyksiä. Kardinaalin mukaan asiakirjan uutuus ei siis ole missään lisämääräyksissä, vaan sen hengessä, joka pyrkii motivoimaan annettuja normeja "uskon ja eukaristisen kunnioituksen avulla".

Kardinaali Arinze korosti vielä, etteivät kaikki väärinkäytökset ole yhtä pahoja. "Jotkut uhkaavat tehdä sakramentista pätemättömän. Toiset ovat osoituksia eukaristisen uskon puutteellisuudesta. Toiset taas aiheuttavat sekaannusta Jumalan kansan keskuudessa ja johtavat lisääntyvään eukaristian viettojen maallistumiseen."

Kardinaali Arinze muistutti puheensa lopuksi, että "pyhä eukaristia sisältää kirkon koko hengellisen hyvän, Kristuksen itsensä, pääsiäisemme ja elävän leivän. Papit ja piispat on vihitty ennen kaikkea viettämään eukaristista uhria ja antamaan Kristuksen ruumiin ja veren uskoville".

KATT/VIS/Zenit

Dokumentti esittelyineen on luettavissa eri kielillä Vatikaanin kotisivulla osoitteessa
http://www.vatican.va/roman_curia/congregations/ccdds/index.htm

Nimityksiä

Helsingin piispa Józef Wróbel SCJ on nimittänyt hiippakunnan liturgisen toimikunnan jäseniksi Eva Airavan ja Juho Kyntäjän.

KATT

EU-biskopars vallfart till Santiago de Compostela

17 april inledde katolska biskopar från hela EU en vallfärd till fots till vallfartsorten Santiago de Compostela i Spanien. Bara några dagar före EU:s utvidgning till 25 medlemsländer gorde biskoparna från COMECE, samarbetsrådet för Europas biskopskonferenser, en europeisk vallfärd tillsammans med 300 katoliker från alla de 25 länder som snart utgör EU samt några ekumeniska gäster. De påbörjade vandringen på lördagen från klostret Santo Domingo de Silos och kom fram till Santiago på kvällen tisdag 20 april.

KATT/Vatikanradion

Paavi Sveitsiin kesäkuussa

Paavi Johannes Paavali II aikoo kesäkuun alkupuolella vierailla Sveitsissä. Vatikaanin antamassa tiedotteessa kerrotaan, että vierailu liittyy Sveitsin katolisen nuorison ensimmäiseen maanlaajuiseen tapaamiseen. Viimeksi pyhä isä on vieraillut Sveitsissa virallisesti 20 vuotta sitten.

Paavi saapuu maahan lauantaina 5. kesäkuuta ja viettää juhlallisen messun seuraavana päivänä. Hän yöpyy sveitsiläisten sisarten pitämässä vierasmajassa Bernissä.

KATT/Zenit

Katolisen kirkon katekismuksesta pian myös lyhennelmä

Vähän yli kymmenen vuotta sitten monilla eri kielillä ilmestynyt Katolisen kirkon katekismus saa rinnalleen lyhennelmän. Uskonopin kongregaation prefekti, kardinaali Joseph Ratzinger on perustanut työryhmän valmistelemaan uutta "kansankatekismusta". Sen laatimisessa työryhmän on tarkoitus konsultoida laajalti maailman katolisia piispoja. Aloite hankkeesta on lähtöisin paavi Johannes Paavali II:lta, joka viime vuoden helmikuussa oli kehottanut kardinaali Ratzingeria tehtävän aloittamiseen.

Joidenkin tietojen mukaan "kansankatekismus" noudattaa perinteistä kysymys-vastaus-metodia ymmärrettävyyden. Sen alkuperäinen versio on n. 70-sivuinen, siis suurin piirtein 1/7 yleiskatekismuksen koosta. Lyhennelmän arvioidaan ilmestyvän ensi vuonna.

Suomennos pian valmis

Katolisen kirkon katekismuksen suomennoksen odotetaan valmistuvan vielä tämän vuoden aikana, oletettavimmin alkusyksystä. Käännöksen teologinen ja kielellinen tarkastus on lähes valmis. Sen taittoprosessi alkanee siten jo kesäkuussa.

KATT/Zenit/CWNews

Europeiska kristna rörelser vill ge Europa en kristen själ

Över 10.000 katoliker, ortodoxer och protestanter från hela Europa möttes 8 maj i Stuttgart i Tyskland för att fira EU:s utvidgning 1 maj, årsdagen 8 maj av slutet på det andra världskriget, och 9 maj av ”Schumandeklarationen” 1950, som räknas som EU:s födelse.

Över 150 rörelser och kyrkliga gemenskaper har sänt sina företrädare till mötet i Stuttgart, bland annat focolare, Sant’Egidio, YMCA och den karismatiska förnyelsen. Mötet vill bidra till att ge det nya Europa en kristen själ och hjälpa det att bli en familj av försonade folk och nationer enligt grundarnas avsikter. Bland talarna finns europekaommissionens ordförande Romano Prodi och den tyske kardinalen Walter Kasper, som är ordförande för Vatikanens råd för kristen enhet.

9 maj 1950 föreslog Frankrikes utrikesminister Robert Schuman att skapa fred i Europa genom att Frankrike, Tyskland och alla andra europeiska länder som ville skulle förena sina resurser av kol och stål. Därför räknar EU 9 maj som sin nationaldag.

I en hälsning till deltagarna skriver påven Johannes Paulus II att efter det andra världskriget “påbörjade den europeiska enhetens fäder enandet av kontinenten. De flesta av dem inspirerades av den kristna tron. Idag skördar vi frukterna av denna process. Europa har börjat främja försoning och fred mellan nationer som bekämpat varandra i århundranden. Redan från början har den Heliga stolen stöttat det europeiska enandet och betonat att unionen kan lyckas bara om den knyts till kristendomen som enande faktor och som identitet.”

KATT/Vatikanradion

Kardinal Kaspers besök gav töväder i Ryssland

Den ryska ambassadören vid Vatikanen, Vital Litvin, sade i en intervju att kardinal Walter Kaspers besök i Ryssland varit mycket lyckat. Det hade lett till enighet på flere punkter. Det hade fattats beslut om en bilateral arbetsgrupp, som skulle försöka lösa problemen mellan Rysslands ortodoxa kyrka och katolska kyrkan. Dessutom gjordes avtal om utväxling av universitetslärare och om en dialog om teologiska synpunkter. Detta skulle ske i närmaste framtid.

Enligt ambassadören diskuterade Moskva-patriarken, Alexey II och kardinal Kasper vid februarimötet flere ämnen som berörde katolska kyrkans missionsverksamhet och den unierade kyrkans begäran att få ett patriarkat i Ukraina. Moskva-patriarkatet och andra ortodoxa kyrkor anser att man inte bör upprätta ett patriarkat på ett territorium, där det redan finns ett sådant, sade ambassadör Litvin.
Om president Vladimir Putins intentioner sade ambassadören, att presidenten önskar kristen enhet, liksom han önskar att hans land skulle bli en del av västern.

”För Putin är de kristnas enhet strängt förbunden med det religiösa aspektet, men har därtill ett annat”, sade Litvin. ”En i vidast möjliga betydelse större kunskap om varandra, är nödvändig för både Öst och Väst, den kommer samtidigt att gynna de kristnas enhet.”

”Jag hänvisar här till det dagliga livet, till kultur, till språk och till den gemensamma kristna historien”, sade ambassdören.

KATT/KO/Zenit

Nainen kongregaation alisihteeriksi

Salesiaanisisar Enrica Rosanna FMA, koulutuksen ja uskonnonsosiologian asiantuntija on nimitetty Sääntökuntien ja apostolisen yhteisöelämän kongregaation alisihteeriksi. Nimitys on historiallinen, sillä koskaan aikaisemmin ei nainen ole toiminut alisihteerinä Rooman kuuriassa.
Vatikaanin radion haastattelussa sisar Enrica kertoi olevansa nimityksestä hämillään. Hän kuitenkin uskoi, että naisilla on paljon annettavaa tämän päivän maailmassa ja että "naiset, koska he ovat elämän kantajia, voivat toimia elämän hengen antajina kuoleman kulttuurin keskellä".

KATT/VIS/CWNews

Messu filippiiniläisyhteisölle

Helsingin filippiiniläisyhteisö kokoontui runsaslukuisena Pyhän Henrikin katedraaliin sunnuntaina 25.4. messuun, jonka vietti hiippakunnan yleisvikaari isä Tuomo T. Vimpari. Yhteisön kantava voima Salud Mendoza kertoi, että kirkko oli täynnä ja oli todella sykähdyttävää kuulla englanninkielisen messun kuluessa myös isä Vimparin takalogiksi sanomia lauseita.

KATT

Edistystä Vatikaanin ja Vietnamin suhteissa

Vatikaanin lehdistöosaston tiedottajan Joaquin Navarro-Vallsin mukaan Vietnamista vasta palannut delegaatio on raportoinut edistysaskelista Pyhän istuimen ja Vietnamin välisissä suhteissa. Vatikaanin valtiosihteeristössä työskentelevän monsignor Piero Parolinin johtama delegaatio tapasi vierailun aikana korkeita viranomaisia mm. Hanoissa. Keskusteluja kuvailtiin hengeltään positiivisiksi.

Tällä kertaa valtuuskunnan onnistui myös vierailla kahdessa vietnamilaisessa hiippakunnassa, Xuan Locissa ja Ban Me Thuotissa. Kysymys oli suuresta edistysaskeleesta, sillä aikaisemmin delegaatioilta on evätty mahdollisuus tutustua paikallisiin hiippakuntiin.

Suurin Pyhän istuimen ja Vietnamin välisiä suhteita hiertävä ongelma on kysymys piispojen nimittämisestä. Kommunistisen hallituksen mielestä sillä tulee olla oikeus hyväksyä tai hylätä Vatikaanin valinta. Tästä syystä monet hiippakunnat Vietnamissa odottavat uutta piispaa.

KATT/CWNews


Artikkeleita ja dokumentteja

Sankt Giovanni Battista Rossi

Den helige Giovanni Battista Rossi föddes 1698 i byn Voltaggio i stiftet Genua i en fyra barns familj. Det år han fyllde tio, vistades en adlig familj på sommaren i Voltaggio. De lärde känna Giovanni Battista och blev förtjusta i den trevliga gossen. När de skulle återvända hem bad de hans föräldrar om lov att få ta honom med till Genua för att skolas i deras hus.

Där blev han omtyckt av alla som han kom i kontakt med under sin tre års vistelse i staden. Två capuciner som besökte familjen gav en så berömmande rapport om honom åt hans farbror som då var provincial för capucinerna, att en kusin, Lorenzo Rossi, som var kanik vid kyrkan Sta Maria in Cosmedin i Rom, på dennes uppmaning inbjöd pojken att komma till Rom. Denna inbjudan antog han med fröjd, fick komma till Rom och började vid fyllda 13 studera vid Collegio Romano.

Han hade gått igenom den klassiska kursen med beröm, när en asketisk bok fick honom att ägna sig åt överdrivet stränga botövningar. Dessa och en period av intensiva studier blev för mycket för honom och ledde till ett sammanbrott som tvang honom att lämna kollegiet. Han tillfrisknade småningom så att han kunde slutföra sina studier vid Minerva men hans hälsa hade fått en knäck för all framtid.

Den 8. mars 1721 blev Giovanni Battista prästvigd vid 23 års ålder. Sin första mässa firade han i Collegio Romano. Redan under sin studietid hade han haft för vana att besöka olika sjukhus och hospiser. Nu när han blivit präst kunde han göra ännu mera för patienterna. Under fyrtio å besökte han regelbundet natthärbärget St. tröstande och undervisande internerna. Ett annat besöksmål var sjukhuset Trinita dei Pellegrini. Han fann dock snart att det fanns grupper som var sämre lottade än internerna, sådana som inte fick någon hjälp alls. Det var t.ex. kreatursherdarna som från landsorten kom för att sälja sina djur på marknaden vid Forum Romanum. Tidigt på morgonen och sent på kvällen gick han omkring bland dem, pratade· med dem och förberedde dem till bikt och kommunion. En annan grupp utgjordes av hemlösa kvinnor och flickor som tiggande irrade omkring på stadens gator på nätterna.

Giovanni Battista hade inte andra pengar än dem han fick som mäss stipendier. Men han lyckades få två donationer på sammanlagt 900 scudi och med dem hyrde han ett hus till skyddshem åt dessa kvinnor.

1731 lyckades kaniken Rossi utverka, att tjänsten som biträdande präst i Sta Maria in Cosmedin gavs åt Giovanni Battista. Till dess hade kyrkan varit rätt glest besökt men nu fylldes den snart av hans biktbarn. När Kanik Rossi några år senare dog, fick Giovanni Battista hans ämbete. Han gav genast inkomsterna från tjänsten åt stiftet och bosatte sig själv i en vidskammare.

Påven Benedictus XIV gav åt Rossi en uppgift enligt hans hjärta: att leda’ kurser för fängelsefunktionärer och andra statliga ämbetsmän. Många av dessa blev hans biktbarn bland annat bödeln. Förutom som biktfar var han mycket efterfrågad som predikant vid s.k.missioner i församlingar och i både manliga och kvinnliga kloster.

En starkt försämrad hälsa tvingade honom att låta sig tas in på Trinita dei Pellegrini 1763 och i december fick han ett slaganfall och fick ta emot de sjukas sakrament. Han tillfrisknade i sådan grad att han igen, trots svåra smärtor, kunde fira mässan. Men den 23.maj 1764 fick han ett nytt slaganfall som blev hans död. Han var då 66 år gammal. Vid sin död hade han inte pengar kvar för begravningen, så sjukhuset fick åta sig att betala den. Den blev dock mycket ståtlig: 260 präster, många munkar och otaliga lekmän följde honom till graven. En kardinal läste själamässan.

Beatificationsprocessen inleddes 1781 och han blev kanononiserad 1881. Hans festdag är 23.maj.

Märta Aminoff

Isä Leo Dehonin jalanjäljissä Jeesuksen pyhän sydämen tiellä

Retretissään Turun Birgittalaisluostarissa 5.-7.3 Isä Frans Voss SCJ puhui ryhmälle pyhän sydämen maallikoitaja muita katolilaisia meitä kaikkia koskettavasta aiheesta – Jeesuksen pyhästä sydämestä. Isä Fransin esitelmiin liittyi kiinteästi Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnan perustajan isä Leo Dehonin karisma ja spiritualiteetti.

Latinankielisestä lauseesta “Ex amore per oblationem ad reparationem”, “Rakkaudesta uhrautuvuu-den kautta sovitukseen” voimme kuulla Isä Dehonin elämän perustavan ajatuksen. Tämä elämänasenne edellyttää avoimuutta Pyhälle Hengelle ja se on vastausta rakkauteen ja lunastustyöhön maailmassa.

Opimme rakastamaan Jumalaa, lähimmäisiä ja myös omaa itseämme terveellisellä epäitsekkäällä tavalla ottamalla yhteyden Jeesukseen rukouksessa. Olemme erityisesti yhteydessä Herramme kanssa, kun luemme Pyhän Raamatun tekstejä, ja kun osallistumme pyhän eukaristian viettoon, tai kun hiljennymme adoraatiossa Vapahtajan edessä pyhän alttarin sakramentissa. Isä Dehon opetti ihmisiä katsomaan Jeesuksen silmillä, kuulemaan hänen korvillaan ja rakastamaan hänen sydämellään. Tällä tavoin isä Dehon halusi yhdistää taivaan ja maan. Hän etsi aikansa tavan mukaan yhteyttä Jeesuksen elämän salaisuuksiin (ns. ranskalaisen koulukunnan meditaatiomenetelmä).

Isä Dehon oli kristillinen humanisti pyhän Frans Salesilaisen jalanjäljissä ja hän osallistui Vincentius A. Paulon sosiaaliskaritatiiviseen toimintaan opiskelunsa aikana Pariisissa. Hän osasi lukea ajan merkkejä ja otti ne huomioon perustaessaan veljeskuntaansa.

Isä Dehonille tärkeä reparaatio eli sovitustyö merkitsee sekä kunnian palauttamista taivaalliselle Isälle että synnin aiheuttamien haavojen parantamista ja korjaamista ihmisten sydämissä ja yhteiskunnassa.
Jotta voisimme Jumalan rakkauden avulla tehdä reparaatiota, meidän on uhrattavajotain ja luovuttava jostain. Syntiä ei tarvitse kantaa raskaana taakkana, mutta sen olemassaoloa ei saa kieltää. Meidän ei tarvitse aktiivisesti etsiä ristiä ja asioita, joita uhrata; kohtaamme kyllä elämässä vaikeuksia. Kun hyväksymme ne, rakastamme toisia, annamme loukkaukset anteeksi, voimme viedä nämä asiat Jeesuksen sydämelle Jumalalle otollisena uhrilahjana. Näin edistämme Jumalan valtakuntaa maailmassa ja hänen tahtomaansa ykseyttä ja sovintoa.

Vastarakkauden osoittaminen Jumalalle ja ihmisille ei riipu terveydestä; meillä on heikkoinakin aina sydän, jolla vastata Jeesuksen sydämen rakkauteen. Sanotaan myös että ihmisen sydän näkyy hänen kasvoistaan. Joskus vaikeat yhteiskunnalliset olot voivat kuitenkin tehdä Jumalaan uskomisen ja rakastamisen vaikeaksi.

Pyhän sydämen pappien ja maallikoiden elämäntavasta

Adveniat regnum tuum - tulkoon sinun valtakuntasi.
Ecce venio - Katso Isä, olet antanut minulle ruumiin, olen tullut tekemään Sinun tahtosi (Hepr. 10:9)
Fiat - Olen Herran palvelija, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan (Lk 1:38)
Sint unum - Että olisimme yhtä niin kuin Jeesus, Jumalan Sana taivaallisen Isän kanssa (Joh. 17:21)
Ave verum - Tervehdys Herrallemme, todelliselle leivälle.

Retretin aikana saimme myös uusia rukouksia, jotka oli osoitettu Jeesuksen sydämelle, Pyhälle Hengelle ja Neitsyt Marialle. Keräämme parhaillaan niitä yhteen rukousvihoksi.

Marja Leinistö

Livets och ljusets mysterium

Herdabrev från biskop Anders Arborelius OCD för Livets söndag 2002

Det var förvisso en sensation när påven Johannes Paulus II tillfogade fem nya mysterier till rosenkransen. Dessa ljusets mysterier berör Jesu offentliga liv, och när man tänker efter, så kan man undra varför det har dröjt så länge tills någon tänkt på att de måste få vara med i den “meditativa snabbrepetition av evangeliet” som rosenkransen är.

Det är ingen tillfällighet att det sker i en tid när man så medvetet söker en andlighet som tål att slitas i vardagens arbete, ja, när fler människor än vi anar vill leva och arbeta i Guds närvaro mitt i det vanliga livet. Samtidigt lever vi ett klimat där inte bara vördnaden för Guds helighet tycks minska utan också vördnaden för människans okränkbara värdighet som Guds avbild börjar försvinna.

Kanske vi kan återvinna dessa omistliga värden genom att meditera över ljusets mysterier? Låt oss be dessa rosenkransmysterier med denna intention: Att vår tid återupptäcker vördnaden för Guds helighet och för människans okränkbarhet.

Första mysteriet: Jesu dop. Vi ber för alla ofödda barn och för alla barn som är i fara.

Jesus låter sig i all ödmjukhet döpas av Johannes Döparen. När Gud blir människa kommer han som en tjänare. Han gör sig liten och sårbar för vår skull. Han lever i det fördolda ända fram till dopet, då hans offentliga liv tar sin början. I Andens kraft skall Jesus förkunna det glada budskapet för hela skapelsen. Allt i vårt mänskliga liv berörs av Jesus och det han vill säga och lära oss.
Människan vilar alltifrån sin späda begynnelse tryggt i Guds hand. Vi måste lära oss att ha samma vördnad för vårt mänskliga liv som Gud har. I oss känner han igen något av sig själv och gläds åt det.
Tänk om vi människor kunde känna samma jublande glädje över det mänskliga liv som vi ofta hanterar som överflödig materia! Jesu dop får oss också att tänka på vårt eget dop och den ännu större värdighet som människan får som Guds tempel och boning.

Andra mysteriet: bröllopet i Kana. Vi ber för alla gifta, att de är trogna sin kallelse.

Jesu första under äger rum vid ett bröllop på Jungfru Marias förbön. Vatten blir till vin — liksom vin skall bli till blod, Jesu eget blod. När Gud berör vår existens förvandlas allt. Kristus har ingått ett förbund med sin Kyrka, som är kallad att infoga hela mänskligheten i sig. Varje äktenskap återspeglar detta heliga förbund. äktenskapets sakrament innebär att man och kvinna får förmedla Guds kärlek till varandra. De helgar varandra genom sin ömsesidiga kärlek till kropp och själ. Därför är äktenskapet alltid ett livslångt förbund i trohet.

Genom äktenskapet helgas den mänskliga sexualiteten och får sakramental värdighet. Det är bara inom äktenskapet som det sexuella samlivet hör hemma. De gifta får samverka med Skaparen genom att förmedla det mänskliga livet. Ett större under är svårt att tänka sig.

Den mänskliga fruktbarheten är ett viktigt värde som hotas i ett tanke- och handlingsklimat, som skiljer fruktbarheten och sexualiteten från varandra och som gör det mänskliga livet till en sak. Den goda sexualiteten mellan äkta makar är öppen för livets stora gåva. I vår tid är allt detta svårt att förstå, eftersom man hör rakt motsatta budskap så snart man sticker näsan utanför kyrkdörren.

Därför är det Kyrkans stora, men svåra uppgift att hjälpa människor att upptäcka att detta är en omistlig del av evangeliet. Att återge äktenskapet dess strålglans är en profetisk uppgift här och nu — liksom att hjälpa människor att upptäcka den sexuella avhållsamheten som ett sätt att gå i Jesu fotspår.

Varje människa inbjuds att hitta sin kallelse: att frambära sin kropp “som ett levande och heligt offer som behagar Gud” (Rom 12:1).

Tredje mysteriet: Jesus predikar omvändelse till Guds rike. Vi ber för oss syndare, nu och i vår dödsstund.

Jesus har inte kommit för de rättfärdiga utan som en Läkare som vill hela syndarna från deras sår.
I vår tid har många svårt att se synden som en realitet, som hotar att fräta sönder deras liv inifrån. Många har svårt att skilja på sak och person. När Evangeliet och Kyrkan säger att något är synd, betyder det inte att syndaren fördöms.

För många är det speciellt svårt att se synderna på sexualitetens plan liksom synden mot det mänskliga livets värdighet. När Kyrkans höjer sin röst, upplevs det ofta som otillbörlig inblandning i privatlivet.

“Hata synden, men älska syndaren”, har man alltid sagt i traditionen. Och vi är alla syndare i behov av Jesu frälsning.

Under senare tid har vi ofta i media konfronterats med att präster i olika delar av världen förgripit sig svårt mot minderåriga och så gjort sig skyldiga till en fasansfull synd. Men ber vi för prästerna och deras helgelse?

Fjärde mysteriet: Jesu förklaring. Vi ber för alla döende, att deras liv och värdighet respekteras.

Under sin vandring upp mot Jerusalem och det lidande som väntade honom där, fick Jesus under ett ögonblick smaka något av himlens härlighet. I blixtbelysning fick han se det som inget dödligt öga kan se och bli vid liv.

Genom att låta oss frälsas av Jesus kan vi också en gång nå fram till denna Guds härlighet. Det är det som är vårt rätta element. Vårt mänskliga liv får sin fullbordan på andra sidan.

Vilken vördnad måste vi inte känna för varje människa, hur eländig och svag, hur liten eller gammal hon än är, när vi tänker på att hon är avsedd för evigheten?

Mitt under sin väg till lidande och död fick Jesus ta ut något av himlen i förskott. Det mänskliga lidandet har alltsedan dess fått en helt annan ton. De obotligt sjuka och döende pekar genom sin blotta existens på det som är deras — och vårt — yttersta mål: Guds eviga härlighet.

Femte mysteriet: Jesus firar den sista måltiden. Vi ber att eukaristin helgar oss alltmer.

Jesus instiftar eukaristin, där hans korsoffer förblir närvarande för alla tider och där den himmelska bröllopsmåltiden tas ut i förskott här och nu. Genom eukaristin får vårt mänskliga liv en ännu större värdighet. Där gör den förhärligade Jesus sig till vår föda. En dödlig människa får äta odödlighetens kost.

Eukaristin har alltid kosmiska konsekvenser. Hela skapelsen höjs liksom upp till Guds verklighet, när en del av den förvandlas till Kristi förhärligade kropp och blod. Samtidigt får vi i alla lidande och förnedrade människor känna igen den lidande Kristus.

Eukaristin förvandlar vår syn på livet och låter oss se på varandra med Jesu ögon.

+ Anders Arborelius ocd
Biskopen av Stockholm
Ur www.respektlivet.nu

Suomen Caritas tekee tuloksellista kehitysyhteistyötä

Naisten silkkikutomo Intiaan

Suomen Caritas on vaatimattomista resursseistaan huolimatta onnistunut tekemään menestyksellistä kehitysyhteistyötä Intiassa. Järjestö on tukenut hanketta, joka tukee lähinnä kastittomien yksinhuoltajanaisten ja syrjäytymisalttiiden nuorten itsenäistä toimeentulon hankkimista. Kantava ajatus on ollut luoda yhtenäinen tuotantoketju silkin tuottamiseksi saman katon alle.

Kehitysyshteistyöltä vaaditaan nykyään tuloksia. Siksi kehitysyhteityötä tekevät tähtäävät elinkeinoelmämän tyyliin toimintansa tehostamiseen. Se on kaikkien osapuolten etu: rahoitusta on helppo pyytää, kun on esittää tuloksia, ja kohdemaassakin on eduksi, jos eurolla autetaan entistä useampaa ihmistä.

Suomen Caritaksen hanke on uudenkin kehitysyhteistyöajattelun valossa innovatiivinen. Lähinnä naisiin kohdistuvana se toteuttaa hyväksi havaittua periaatetta, jonka mukaan heikoimpien aseman kohentaminen vaikuttaa myönteisesti sekä perheisiin että koko ympäröivään yhteisöön.

Suomen Caritaksen toismistosihteeri Sirpa Monteiro kertoo, että menestyksen avaimina ovat olleet hyvien yhteistyökumppanien ja kestävän toimintaidean löytäminen.

Yhteistyö ratkaisee menestyksen

“Intiasta löytyi pitkäjänteisiä, aikaansaavia ja luotettavia ihmisiä, joiden kanssa on ollut ilo tehdä töitä”, Sirpa Monteiro sanoo.

He saavat asiat tapahtumaan ja osaavat hankkia toimintaan mukaan ihmisiä, jotka haluavat parantaa elämäänsä ja ottaa vastuuta toiminnasta. Tulokset näkyvät, ja Sirpa Monteiro iloitsee erityisesti ihmisten kykyjen vapauttamisesta.

Yhteisö hyötyy kun naisen asema kohenee

“On uskomatonta nähdä oppimattomat yksinhuoltajanaiset suunnittelukokouksissa harkitsemassa toiminnan suuntaviivoja. Puheenvuoroja käytetään harkiten ja toista kuunnellaan tarkoin – he astuvat neuvottelupöytään täysin luontevasti, kuin olisivat tehneet tätä ikänsä!”

Muutama vuosi takaperin samat naiset eivät saaneet edes poistua kotoaan.

Intialainen osapuoli henkilöityy rakennusinsinööri V. Venugopaliin ja isä A. Joseph Selvarajiin, joiden taustajärjestö on Social Srvice Sericulture Project Trust. Mukava ovat myös paikalliset oma-apuryhmät sekä silkinviljelyn naisjärjestö.

Hanke sijaitsee Etelä-Intiassa, Tamil Nadun osavaltiossa. Dindigulin kaupungissa sijaitsevassa Pamjampattyn kylässä on 22 500 asukasta, joista hankkeen suoria hyödynsaajia on 280. Välillisesti siitä hyötyvät sadat pienviljelijät, joilta ostetaan silkkiperhosen toukkia. Hanke sijaitsee vajaan naapurikaupungin kirkkoherran lahjoittamalla vajaan kahden hehtaarin perintötilalla.

Tila käsittää silkkiäistoukkien ruokintaan tarvittavan mulperipuuviljelmän, luonnomukaisen matokompostilannoitelaitoksen, biokaasulaitoksen ja itse silkkitehtaan. Tilalla työskentelee nyt nelisenkymmentä naista, ja heitä tulee olemaan yli kuusikymmentä.

Olli Orkoneva

Caritaksen hanke Kepa-palkintoehdokkaana

Kepa palkitsee tänä vuonna ensimmäisen kerran järjestöjä laadukkaasta kehitysyhteistyöstä. Raati on valinnut loppukilpailuun seitsemän ehdokasta.

Kepa-palkintoehdokkuus on tunnustus hyvästä työstä: ohjelmajohtaja Maija Sepon mielestä jokainen ehdokkaista ansaitsisi tulla palkituksi.

Kehitysyhteistyö on vuosien varrella kehittynyt voimakkaasti, ja parempaan suuntaan. Idealismiä tarvitaan yhä, mutta se ei yksin riitä. Maksajat eivät ole kitsastuneet, mutta menneistä epäonnistumissista viisastuneena panostuksen hyödyllisyydestä halutaan varmuus. Yhä useammin järkevänä pidetty hanke on melko pienimuotoinen ja se on yhteistyötä paikallisten asiantuntijoiden ja väestön kanssa.

Myös kehitysyhteistyön tekijät itse asettavat työlleen suuria vaatimuksia. Tilannetta kuvaa yhden ehdokkaista, Fida Internationalin kehitysyhteistyökoordinaattori Olli Pitkäsen kommentti ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa:

“Osallistuimme tähän kisaan surkealla hankkeella.”

Pitkänen viittasi kehitysyhteistyöajattelun muutoksiin: 1980-luvulla aloitettu Mwanzan koulutushanke oli aikansa lapsi suurine rakennusprojekteineen ja suomalaisine henkilökuntineen. Yhteistyö kuitenkin kehittyi aikojen myötä ja kaikkien yllätykseksi Mwanzan ammattikoulu pääsi jaloilleen ja jatkaa onnistuneesti toimintaansa suomalaisrahoituksen loputtuakin.

Tuloksellisuuden lisäksi ehdokkaita yhdisti sitoutuminen pitkäkestoiseen yhteistyöhön kehitysmaan kumppanin kanssa.

Lopullisen valinnan voittajasta tekee valtioneuvos Harri Holkeri Kepan syyskokouksessa 26.11. Myös yleisö voi äänestää oman suosikkinsa Mahdollisuuksien toreilla eri puolella Suomea tai syksyllä Kepan verkkosivuilla.

Tasokkaat palkinto-ehdokkaat

Fida International: Mwanzan kotiteollisuuskeskus, Tansania
Fidan tukema ammattikoulu on kouluttanut satoja opiskelijoita puu-, metalli- ja tekstiilityönlinjalla sekä kotitaloudessa ja jatkaa toimintaa Fidan rahoituksen loputtuakin.
Maailman sarjakuvat: Ruohonjuuritason seinäsarjakuvat, Intia
Maailman sarjakuvat on yhdessä intialaisen World Comics India -järjestön kanssa kehittänyt uuden, toimivan ja edullisen ruohonjuuritason tiedotusmuodon: seinäsarjakuvat.
Nakurun Lapset: Orpokotihanke - Help A Needy Child, Kenia
Keniassa asuneen suomalaispariskunnan pienimuotoisesta tuesta paikalliselle lastenkodille on kasvanut monipuolinen yhteistyöverkosto.
Oulun Diakonissalaitoksen säätiö: Karibuni-projekti, Kenia
Projekti tukee monipuolisesti Sirisian kylää Keniassa: tyttökoulua sekä alueen sosiaalityötä ja terveydenhoitoa.
Psykologien sosiaalinen vastuu: Palestiinalaispakolaisten mielenterveyshanke, Libanon
Psykologien sosiaalinen vastuu on tukenut 20 vuotta pakolaisleireillä Libanonissa eläviä palestiinalaisia psyykkisen tasapainon säilyttämisessä.
Suomen Caritas: Raakasilkistä silkkisareihin, Intia
Hankkeesta lähemmin viereisessä artikkelissa.
Suomen Kristillinen Lääkäriseura: Kyläklinikoiden henkilökunnan jatkokoulutus, Tansania
Hankkeessa koulutetaan räätälöidysti ammattilaisia maaseutuklinikoille.

Kontaktipäivät Turussa 1.5.2004

Muutama viikko sitten saimme paljon iloa synnyttäneen ilmoituksen, että tänä vuonna olisi vappuna pappien, veljien, diakonin ja sisarten kesken yhteinen vapaapäivä Turussa. Tätä päivää kutsutaan kontaktipäiväksi.

Tämä perinne aloitettiin hiippakunnassamme yli kaksikymmentä vuotta sitten. Isä Peter muistelee, että hänen tullessaan Suomeen 13 vuotta sitten, päivää vietettiin joka toinen vuosi. Pikkuhiljaa pieni kyllästyminen hautasi hyvän perinteen; mutta tänä vuonna isä Peterin kutsusta ja sisar Riccardan avustuksella meitä kokoontui suurehko joukko yhteiseen kontaktipäivään, monet ensimmäistä kertaa.

Suomen Turku ja aurinkoinen vappusää ja birgittalaissisarten vieraskoti antoivat päivälle turvalliset ja hyvät puitteet. Eri sisarkuntien sisaret vastasivat kutsuun runsaslukuisasti. Lähes kolmekymmentä sisarta saapui paikalle, mukana birgittalaissisaria, ursuliineja, Kalleimman Veren sisaria, äiti Teresan sisaria ja Jeesuksen pikkusisaria.

Papeilta kutsu sai kovin vähän vastakaikua, lieneekö tähän syynä myös pappien vähäinen lukumäärä Suomessa. Mukana oli vain neljä pappia ja hiippakuntamme ainoa diakoni. Isä Marino sai tosin mukaansa viisi pappisseminaarilaista. Kun vielä vasta Suomeen tulleet “Miles Jesus” -ryhmän jäsenet olivat mukana, oli joukkomme nuorentunut mukavasti. Hiippakunnan kansainvälistä luonnetta kuvasi tietysti se, että meitä oli lähes 20 eri maasta.

Saavuimme Tampereelta isä Zenonin kanssa ensimmäisinä perjantai-iltana klo 18.00. Saimme huoneiden avaimet ja tunnin verran aikaa levätä ennen iltapalaa. Maittavan aterian jälkeen oli vapunhauska ilta Birgittasalissa: ilmapallot houkuttelivat pelaamaan ja pientä naposteltavaa löytyi pöydältä juomien kera.

Meitä oli yli neljäkymmentä ja siksi esittelykierros vei oman aikansa, tarvittiinhan tulkkausta eri kielille. Jokainen kertoi, kuinka kauan oli ollut Suomessa. Kauiten kontakipäivien osanottajista on Suomessa ollut pikkusisar Aleth Marie, peräti 48 vuotta. “Miles Jesus” - ryhmän jäsenet olivat olleet täällä vasta kolme kuukautta. Niinpä myös suomen kieli sujui meiltä paikalle saapuneilta kovinkin eritasoisesti.
Laulut kajahtelivat kuitenkin eri kielillä melkein kuin kilpalaulantana. Erityisesti seminaristien mahtava ääni ja rytmikkäät laulut saivat kaikkien kädet taputtelemaan. Spontaanit esitykset hauskuttivat kaikkia. Ilta päättyi kirkossa kompletoriumiin.

Vappupäivänä tasan klo 8.00 (isä Peterin useasti muistuttaessa täsmällisyydestä) oli laudes ja messu. Aamupalan jälkeen bussi odotti meitä päivän seikkailuun. Isä Peter oli järjestänyt meille keskiaikaista kirkollista kulttuuriantia, mutta matkat veivät suhteellisen paljon aikaa, mutta kirjavassa joukossa ei aika käynyt pitkäksi.

Ensimmäisenä näimme Kuusiston piispanlinnan rauniot ja siellä raunioita kiipeillessämme kiittelimme kauniista kevätilmasta. Rauniot sijaitsevat lähellä Piikkiötä, jota katselimmekin merenlahden toisella puolella.

Toinen kohde oli Naantalin kirkko, joka monille, erityisesti birgittalaissisarille on jo tuttu kirkko. Kirkkoherran tehtäväksi jäikin kertoa meille joitakin syventäviä yksityiskohtia. Joka kirkossa lauloimme, ja niin kajahtelikin latinan kieli taas näissä kirkkosaleissa niin kuin oli ollut keskiajalla.

Askaisten kirkkoon saavuimme reilusti aikataulusta myöhässä. Kävimme vain ovella koputtelemassa, ja matka jatkui Mynämäen pyhän Laurentiuksen kirkkoon. Siellä saimme seikkaperäisen selostuksen kirkon historiasta. Valitettavasti maali peittää seinäkuvat, joten emme voineet lukea tätä aikanaan tärkeää “köyhien raamattua”. Aika meni nopeasti, ja vähitellen tarvitsimme jotain suuhunpantavaa. Eväät syötiin aikataulun kiinnikuromiseksi liikkuvassa bussissa matkan jatkuessa. Tarjoilu pelasi hienosti, ja peräpenkilläkin maistui kahvi tai kylmä juoma.

Tärkeä retkikohde oli vielä Nousiaisten kirkko. Seisahduimme pitkäksi aikaa pyhän Henrikin sarkofagin ympärille ja yritimme lukea Henrikin elämäkertaa kuvien avulla. Kirkko on kauniisti restauroitu. Erityisesti silmiämme ilahdutti kaunis Henrikin puuveistos. Retkemme viimeinen kohde oli katolinen hautausmaa. Rukoilimme piispa Paul Verschurenin haudalla koko hiippakuntamme puolesta ja lauloimme kiitollisin mielin hänelle erityisen rakkaan “Regina caeli” -hymnin. Muistimme myös kaikkia jo edesmenneitä pappeja ja sisaria. Jotkut heistäkin ovat olleet aikanaan mukana kontaktipäivillä.

Neljän maissa olimme pyhän Birgitan kirkossa rukoilemassa vesperin ja kiittämässä Jumalaa tästä hienosta yhteisestä vapaapäivästämme. Vielä ruokapöydän ääressä saimme jutella kuulumisiamme. Sitten meidän olikin aika sanoa toisillemme ‘näkemiin’ ja ‘tapaamisiin’.

Näin hyvän ja antoisan kontaktipäivän jälkeen voikin vain toivoa, että tapaamme ensi vuonna vieläkin runsaslukuisemmin.

Kontakteja luomassa
Jeesuksen pikkusisaret
Tampereelta

Emmauksen tiellä

Rakkauden lähetyssisaret järjestivät ystävilleen hiljentymispäivän Jumalanäidin karmeliittaluostarissa Espoossa huhtikuun lopussa. Päivä koostui lyhyistä johdantoajatuksista, hiljaisesta palvonnasta, isä Marino Trevisinin pitämästä mietiskelystä ja tietenkin katkeamattomasta rukouksesta, mahdollisuudesta rippiin ja kauniista pyhästä messusta sekä luonnon äänien kuuntelemisesta paahteisen kevätauringon alla.

Hiljentymispäivän johtoajatuksena oli oman sydämen tyhjentäminen, jotta Jeesus mahtuisi "sisään". Lukemiseksi suositeltiin evankeliumin kertomusta Emmauksen tiestä (Luuk. 24), siitä, kuinka opetuslapset eivät aluksi tunteneet Jeesusta, joka oli noussut kuolleista.

Jeesuksen tuntemista ja hyväksymistä voi jokainen omakohtaisesti etsiä juuri palvottavaksi asetetun alttarin sakramentin äärellä. Hänelle voimme viedä murheemme, katkeruutemme, pettymyksemme, mutta myös ilomme ja kiitoksemme. Kääntymys, jokapäiväinenkin, saa voimansa juuri rukouksesta ja sakramenteista, jotka välittävät meille Jumalan armoa.

Messun lukukappaleena kuultiin kertomus Saulin kääntymyksestä (Apt. 9) ja evankeliumina Jeesuksen vertaus elämän leivästä (Joh. 6:52-59). Kuinka rohkaisevilta nuo tekstit vaikuttivatkaan: Paatuneinkin Kristuksen vihollinen voi päästä osalliseksi Jumalan laupeudesta; kuinka suuri palkinto, päämäärä, kruunu, pyhä kommuunio onkaan!

Jeesuksen kutsu hänen vastaanottamisekseen on vastustamaton: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä ... Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. ... Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Kiitos onnistuneesta hiljentymispäivästä kuuluu karmeliittaluostarin sisarille, Rakkauden lähetyssisarille, isä Marinolle ja kaikille retrettiin osallistuneille.

Marko Tervaportti

In memoriam

Pari kuukautta sitten Helsingin katolisen hiippakunnan ja Turun Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnan vanhin Valerian Dinter nukkui pois Herrassa 102-vuotiaana 6.maaliskuuta.

Hän syntyi 5.tammikuuta vuonna 1902 Bulgariassa, Rutschukin kaupungissa. Hänen isänsä oli paperikoneinsinööri, joka käynnisti Turussa kirjekuoritehtaan koneita jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Äiti oli ulkomaankirjeenvaihtaja Sofiassa, Bulgariassa. Valerian tuli Suomeen vanhempiensa mukana.

Aikuisena hän teki aluksi maataloustöitäja myöhemmin hän siirtyi työskentelemään Fischer ja Bergenin lihatehtaaseen eläkeikään saakka. Hän asui Nauvossaja huolehti äidistään isän kuoleman jälkeen. Äidin kuoltua hän pikkuhiljaa muutti Turkuun Ukkokotiin. Elämänsä viimeiset vuodet hän asui Wanhustentalo Kotikummussa Piikkiössä.

Hän oli ahkera seurakuntalainen ja piti siistinä muun muassa sitä hautausmaata, jossa hän nyt makaa. Joskus hän valitti, että Jumala oli unohtanut hänet, mutta hänellä oli myös huumorintajua mikä ilmeisesti antoi hänelle lisää elinvuosia. Loppuun saakka hän oli kiitollinen saamastaan hoidosta, huomaavaisuudesta ja rakkaudesta.

Hänet haudattiin 24. maaliskuuta Turun katolisella hautausmaalla olevaan sukuhautaan. Haudan päällä on von Faulhaberin ritarisuvun vaakuna. Vuonna 1780 Puolan ja Liettuan prinsessa Maria Christina antoi Valerianin esi-isille tämän ritariarvon, josta hän oli sangen ylpeä.

Frans Voss SCJ

Erakkomunkin elämää Norjassa

Vierailulla veli Robertin luona

Veli Robert on yhdysvaltalainen trappistimunkki, joka elää erakkomunkkina Hyllannissa Telemarkissa Norjan kuvankauniissa vuoristomaisemassa noin 3-4 tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Kun vierailimme pohjoismaisten katekeettojen kanssa veli Robertin luona huhtikuussa, pääsimme autolla melkein perille – vain puolen tunnin kävelymatkan päähän.

Vaikka veli Robertin erakkomökistä avautuvat maisemat ovat varmasti luksusta monelle, muut elinolosuhteet ovat hyvinkin vaatimattomat: ei sähköä, juoksevaa vettä, kodinkoneita, mukavuuksia, puhumattakaan autosta ja lähin kyläkauppa sijaitsee kilometrien päässä alas laaksossa.
Munkista erakoksi

Sympaattinen veli Robert otti meidät sydämellisesti vastaan. Hän kertoi kokeneensa kutsumuksensa jo varhain: kuullessaan kaksitoistavuotiaana trappisteista hän halusi heti liittyä heihin. Hän kirjoitti aikeistaan trappistiluostariin. Nuorelle Robertille vastattiin, että hän voi tulla luostariin vierailulle, mutta hänen olisi odotettava 17-vuotiaaksi päästäkseen sisään luostariin.

Heti lukion jälkeen veli Robert liittyikin Rhode Islandin lähellä olevaan Our Lady of the Valley luostariin, jossa oli silloin noin 150 munkkia. 23-vuotiaana veli Robert vihittiin papiksi. Hän toimi luostarissa mm. noviisimestarina. Hän pyysi ja sai myös luvan jäädä yöllä tunnin ajaksi seisten rukoilemaan muiden munkkien nukkuessa.

Eräänä yönä rukouksessaan hän sai kutsun erakoksi. Häntä pelotti ajatus jättää veljet, silla hän oli kovin kiintynyt yhteisöönsä. Siksi veli Robert kirjoitti Thomas Mertonille kysyäkseen neuvoa. Merton vastasi, että veli Robertin kutsu vaikutti aidolta, ja neuvoi tätä pyytämään apotiltaan lupaa erakoksi vetäytymiseen.

Chilestä Norjaan

Aluksi veli Robert eli erakkona silloisen luostarinsa alueella Chilessä. Kun apotti vaihtui, eikä uusi apotti enää halunnut luostariinsa erakkomunkkia, veli Robert pyysi silloiselta Oslon piispa Granilta lupaa saapua Norjaan erakoksi.

Norjaan tullessaan vuonna 1967 veli Robert oli ensin töissä paikallisessa maatalossa päästäkseen alkuun ja voidakseen hankkia sopivan maatilkun. Nyt veli Robert on jo ehtinyt viettää Norjassa yli puolet elämästään.

Telemarkissa vuoren rinteellä sijaitsevat veli Robertin ja hänen veljiensä itse rakentamat erakkomajat ja kappeli on vihitty Neitsyt Marian taivaaseen ottamiselle sekä lisäksi pyhälle Benediktukselle, autuaille Fatiman Jacintalle ja Franciscolle sekä Betlehemin viattomille lapsille. Viattomiin lapsiin viitaten veli Robert kertoi sisällyttävänsä rukouksiinsa erityisesti myös kaikki maailman abortoidut viattomat lapset.

Arvostettu munkki

Norjassa veli Robert on pidetty ja arvostettu niin maan katolilaisten kuin paikallisten asukkaidenkin parissa. Erakkokutsumuksestaan huolimatta hän toivottaa vierailijat tervetulleiksi ja viettää messua aina iltapäiväisin juuri mahdollisten vierailijoiden vuoksi.

Jo alkukirkon aikana ihmiset vaelsivat vahvistamaan uskoaan erämaamunkkien luokse. Munkkielämää kokeilevia nuoria miehiä on vuosikymmenien saatossa tullut ja mennyt. Tällä hetkellä veli Robertilla on ohjauksessa nuorempi veli Serafim. Virolainen veli Serafim tuli itse asiassa luostariin Suomen karmeliittasisarten retretin kautta, jonka veli Robert oli täällä pitämässä.

Veli Serafimkin on jo ehtinyt olla Norjassa kymmenisen vuotta. He elävät vaatimattomasti hiljaisuudessa ja molemmilla on oma erakkomajansa. Veljet heräävät neljältä rukoilemaan ja rukoilevat päivän kuluessa kirkon seitsemän hetkirukousta sekä viettävät päivittäin pyhää messua. Rukouksen lomassa on työtä.

Veli Robert viettää kaksi kertaa viikossa itäriituksen mukaista liturgiaa ja Hyllannin erakkokappelikin on sisustukseltaan itäriituksen mukainen. Veli Robert on nimetty erityisesti ukrainalaisten sielunhoitajaksi. Niissä merkeissä hän käy muutamia kertoja vuodessa Oslossa viettämässä messua, jonne saapuu ukrainalaisia uskovia Saksasta saakka.

Välähdys ikuisuudesta

Veli Robertin paikka tuntui kaikessa vaatimattomuudessaan kuin palalta taivasta ja meissä kaikissa heräsi ajatus ’rakentaa majamme sinne’. Veli Robert itse vaikutti iloisuudellaan ja vaatimattomuudellaan. Vaikka hän elääkin kaukana näkyvästä kirkosta oli yhteys universaaliin kirkkoon ja paikalliskirkkoon hyvin konkreettinen niin messun rukouksissa, keskusteluissa kuin hänen ja veli Serafimin liikuttavan nöyrässä ja uskollisessa tavassa kohdata mukanamme matkustava Trondheimin piispa Georg Mueller.

Oli myös erityisen vaikuttavaa kuulla kappelin kellojen soivan messuun kutsuen keskellä Norjan erämaaseutua. Kunnia Jumalalle korkeuksissa… Hetki erämaassa oli kutsumus kääntymykseen ja pilkahdus Jumalan rajattomaan rakkauteen.

Irene Alvarez

Äitiys koskee naisen elämää ainutlaatuisella tavalla

Itävaltalaisen isä Josef Spindelböckin ajatuksia äitienpäivänä.

Äitienpäivä, niin kuin sitä maailmalla vietetään, on uudessa muodossaan amerikkalainen tuontitavara. Se sai alkunsa Yhdysvalloissa 9. toukokuuta 1907, jolloin Anna Jarvis –nimisen länsivirginialaisen naisen aloitteesta ryhdyttiin viettämään juhlapäivää äitien kunniaksi. Liike kasvoi nopeasti. Vuonna 1909 äitienpäivää vietettiin jo 45 osavaltiossa. Kun sitten Englannissa herätettiin henkiin vanha ”Mothering Day”, äitienpäivän juhlinta saapui myös Eurooppaan. Saksaan vuonna 1922, Itävaltaan 1924. Tänä vuonna meillä Itävallassa onkin juhlavuosi: äitienpäivän 80-vuotisjuhla!

Mutta äitienpäivän juuret ulottuvat paljon tätä syvemmälle: Jo kuningas Henrik III:n aikoihin (1200-luvulla) alettiin Englannissa paastonajan neljättä eli ns. Laetare-sunnuntaita viettämään myös ns. Mothering Day’nä. Alun perin tuona päivänä kiitettiin äitikirkkoa äitiydestä. Ja niin kiitettiin myös lihallista äitiä.

Silloin kun tätä päivää pidetään teemana myös jumalanpalveluksessa, ei kysymyksessä voi enää olla pelkkä maallinen juhla. Toki haluamme kiittää Jumalaa naisistamme ja äideistämme. Me haluamme luonnollisesti osoittaa myös kunnioituksemme heidän korvaamatonta panosta kohtaan, jonka he ovat antaneet meidän kaikkien puolesta monin eri tavoin: kestäen, uhrautuen ja rakastaen. Tästä henkilökohtainen kiitos jokaiselle teistä, rakkaat naiset ja äidit!

Äitinä oleminen merkitsee jotakin suurempaa kuin pelkkää elämän antamista lapselle. Äidiksi tuleminen ei ole vain ohimenevä asia, vaan se koskettaa naisen elämää ainutkertaisella tavalla. Se on kutsumus, joka kätkee sisäänsä enemmän kuin pelkän ruumiillisen huolenpidon. Siinä on kysymys sisäisestä sitoutuneisuudesta ja kestävästä, rakkauden valaisemasta vastuusta, jossa nainen äitinä huolehtii lapsesta ja koko perheestä. Äitiys tarkoittaa ennen kaikkea äidillistä ajattelua ja itsensä likoon saattamista tässä mielessä.

Tämän päivän pitäisi nostaa mieliimme kaiken sen, mitä naiset ja äidit tekevät hyväksemme joka ikinen päivä. Emmekä me juhlista vain niitä naisia, jotka ovat todella tulleet äideiksi, vaan pohjimmiltaan kaikkia naisia, sillä tulisihan jokaisen toteuttaa jonkinlaista henkistä äitiyttä. Mutta mitä se tarkoittaa? Naisten äidillinen karisma, heidän erityinen taitonsa, on siinä, että sanoo lähimmäisilleen ”kyllä”, ”kyllä” myös niille, jotka kuuluvat heidän erityisen huolenpitonsa piiriin. Tähän naisten äidilliseen suojaan on osoitettu ainakin kaikki pienet ja heikot, köyhät ja sairaat, mutta aivan erityisesti juuri lapset. Ilman tätä naisten epäitsekästä alttiutta ja panosta yhteiskuntamme ei tulisi toimeen.

Herramme Jeesus Kristus lausui merkittäviä sanoja: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Meidät kaikki on kutsuttu tämän rakkauden kutsun täyttämiseen. Siihen naiset ja äidit pystyvät vastaamaan aivan erityisellä tavalla. Juuri tässä on ”heikomman sukupuolen” vahvuus: kun naisemme ja äitimme ovat avoimia lähimmäisilleen, kun he toimivat epäitsekkäästi ja antavat itsensä.

Paavimme Johannes Paavali II puhui ”naisen erityisestä taidosta” 29. kesäkuuta 1995 kirjoittamassaan kirjeessä naisille. Kysymys on naisen kutsumuksen hengellisestä peruspiirteestä, joka erottuu ja korostuu aivan erityisellä tavalla. Paavin sanat ansaitsevat tulla jälleen korostetuiksi ja muistetuiksi. Kirkko kiittää Jumalaa naisen salaisuudesta, jolla on aivan erityinen tehtävä Jumalan pelastussuunnitelmassa, kuten jo Jumalanäiti Neitsyt Marian esimerkki osoittaa. Paavi kirjoittaa näin:

Kiitoksia teille, naiset, jotka olette äitejä! Te olette tarjonneet suojan ihmisolennoille itsessänne ainutlaatuisessa ilon ja vaivan kokemuksessa. Tämä kokemus tekee teistä Jumalan oman hymyn vastasyntyneen lapsen yllä, lapsenne ensimmäisten askelten ohjaajan, hänen kasvunsa ohjaajan ja kiintopisteen lapsen taivaltaessa elämänsä matkaa.

Kiitoksia teille, naiset, jotka olette aviovaimoja! Te liitätte peruuttamattomasti tulevaisuutenne miehenne tulevaisuuteen keskinäisen antamisen suhteessa rakkauden ja elämän palveluksessa.

Kiitoksia teille, naiset, jotka olette tyttäriä, ja naiset, jotka olette sisaria! Perheen sydämessä ja samalla yhteiskunnan sydämessä te tarjoatte herkkyytenne, tarkkavaistoisuutenne, avosydämisyytenne ja uskollisuutenne rikkauksia.

Paavi jatkaa kiitostaan naisille:

Kiitoksia teille, naiset, jotka olette työelämässä! Te olette läsnä ja toimitte aktiivisesti kaikilla elämän alueilla - yhteiskunnallisella, taloudellisella, kulttuurisella, taiteellisella ja poliittisella. Tällä tavoin te annatte korvaamattoman panoksen sen kulttuurin kehittymiseen, joka yhdistää järjen ja tunteen, elämän malliin, joka on aina avoin "mysteerin" tajuamiseen, ja yhä paremmin ihmisyyden arvoa vastaavien taloudellisten ja poliittisten rakenteiden luomiseen.

Kiitoksia teille, sääntökuntiin kuuluvat naiset! Jeesuksen Kristuksen, ihmiseksi tulleen Sanan, äidin, naisista suurimman, esimerkkiä seuraten te avaudutte kuuliaisina ja uskollisina Jumalan rakkauden lahjaan. Te autatte kirkkoa ja koko ihmiskuntaa kokemaan "aviopuolison" suhdetta Jumalaan. Tämä suhde ilmaisee loistavasti sitä yhteyttä, jonka Jumala haluaa luoda kaikkiin luomiinsa.

Kiitoksia teille, kaikki naiset, yksinkertaisesti siitä, että olette naisia! Näkemyksellänne, joka on olennainen osa naiseuttanne, te rikastatte maailman ymmärrystä ja autatte inhimillisiä suhteita tulemaan yhä vilpittömämmiksi ja aidommiksi.

Tehkäämme mekin oma osuutemme, jotta nämä pyhän isän kauniit ja todet sanat eivät jäisi pelkäksi teoriaksi. Meillä on aihetta olla kiitollisia ihmisyydestämme, miehuudestamme ja naiseudestamme. Kun yhteiskunnastamme häviää tietoisuus naisen äitiydestä, siltä puuttuu jotakin ratkaisevan tärkeää. Me tarvitsemme naisten ja äitien palvelua, heidän epäitsekästä panostaan ja heidän rohkeuttaan. Siitä riippuu tulevaisuutemme.

Kiitos kaikille naisille ja äideille yhdistyy äitienpäivänä rukoukseen heidän puolestaan, erityisesti pyyntöön naisista kaikkein pyhimmälle, pyhälle Jumalanäidille, Neitsyt Marialle: Rukoilkoon hän puolestamme Jumalaa ja seuratkoon meitä äidillisesti läpi elämämme – aina Isän Jumalan ikuiseen kotitaloon saakka. Aamen.

Josef Spindelböck

Paavin kirje naisille on julkaistu Fides-lehden numerossa 14/95

Sanomalehdestä aikakauslehdeksi, pysyvään käyttöön

Katolskt magasin uudistui

Ruotsin tärkein katolinen julkaisu, Katolskt magasin, on uudistunut perinpohjaisesti. Päätoimittajan vaihtuessa lehden tehtävää pohdittiin perinpohjaisesti, ja muutoksia tehtiin kautta linjan: lehdestä tehtiin aikakauslehti, jonka ajan hammasta paremmin kestävänä toivotaan saavan pysyvämmän sijan kirjahyllyssä. Keskustelevuudesta lehti ei kuitenkaan luovu.

Vanhanmuotoisen lehden loppuvaiheet olivat myrskyisiä. Pastoraalineuvosto ja pappienneuvosto halusivat lehdelle piispallisemman profiilin, mutta lehden johto ei suostunut siihen. Piispa ei asettunut asiassa neuvostojen kannalle, koska halusi olla selvillä ihmisten ajatuksista. Ja varmasti pysyikin, niin poleemisena lehti loppuaikoina tunnettiin.

“Kukaan ei koskaan sanonut tarkkaan, missä vika oli, mutta keskustelu meni kovin henkilökohtaiseksi ja luottamuspula oli selvä. Piispan ja lehden hallituksen keskusteluissa hioutui uusi, selvemmin puolivirallinen katolinen lehti, joka sai kirkolta alusta alkaen taloudellista ja moraalista tukea”, sanoo Eva Janzon, yksi lehden toimittajista.

Uuteen alkuun sopi myös formaatin muuttuminen aikakauslehdeksi. Se oli numeroa kohti hieman kalliimpi tehdä, mutta harvempi ilmestymistahti tasoittaa tilannettta.

Katolskt magasinilla on noin 2 500 tilaajaa. Kaksi vuodessa se jaetaan kaikille 45 000 rekisteröityneelle katolilaisille, ja silloin se tavoittaa ainakin 100 000 - lukijaa.

“Tarjoamme kulttuuria, syväreportaaseja, kaikkea sellaista, joka vuoksi lehti voidaan ottaa kirjahyllystä myöhemminkin. Keskustelu on olennainen osa myös uutta lehteä, vaikka ei niin nopeatempoisena kuin aiemmin”, Eva Janzon sanoo.

Lehti on saanut yhden puolipäivätoimisen toimittajan lisää, ja sillä on vanhastaan käytössään kuvatoimittaja, mikä näkyy ulkoasun viimeistellyssä.

Rauhallinen mutta keskusteleva lehti

Katolskt magasinin päätoimittaja Margareta Murray-Nyman näkee lehden nykyisen hahmon aikaisempaa, iltapäivälehtimäistä muotoa parempana tehtävälleen. Se on mietitympi, mietiskelevämpi ja ulkossusta on muokattu rauhallinen. Margareta Murray-Nyman katsoo, että lehti on journalistisesti vapaa.

“Jos tapahtuisi jotain traagista, sanotaan vaikka pedofiiliskandaali, olemme kysyneet piispan linjan selväksi”, Murray-Nyman sanoo.

“Hänen kantansa on se, että on parempi lukea vaikeista asioista Katolskt Magasinista kuin muualta. Olisin murheellinen, mutta kirjoittaisin. Sille periaatteelle meillä on tuki.”

Uusi lehti on avoin myös mielipidekeskustelulle, ja kaikille mielipiteille, toki katolisissa puitteissa. Mielipiteen julkaisemista ei käytännössä estä muu kuin kirjoituksen pituus tai sen sisältämä henkilökohtainen hyökkäys - keskustelu ei sentään voi merkitä sisällissotaa.

Myönteinen vastaanotto

Sekä Eva Janzon että Margareta Murray-Nyman kertovat lehtiuudistuksen saaneen erittäin myönteisen vastaanoton. Taitto on ilmava ja harkittu, se henkii ajattomuutta ja rauhallisuutta. Lehden resurssien pienikin lisääntyminen näkyy suoraan laadussa.

“Tilanteeni on helpompi kuin edeltäjälläni. Olen tyytyväinen siitä, että voimme tehdä itse kunnollisia artikkeleita, eikä tarvitse vain ottaa sisään mitä tarjotaan.”

Lehden alkutaival näyttää pirteältä. Reportaaseja ryydittävät kolumnit, “Uskalla kysyä” -palsta, jolla piispa vastaa yleisön kysymyksiin, perhesivu ja kirjailijaesittelyihin painottuva Katoliset klassikot -palsta. Seuraavassa numerossa opetetaan lukijoita puhumaan katolilaisittain. Siitä on hyvä jatkaa. Fides-lehden toimitus toivottaa tuoreelle aikakauslehdelle ja sen tekijöille kaikkea hyvää.

Olli Orkoneva